Minulta diagnosoitiin 2012 vaikea adhd. Olen fyysisesti todella levoton. Paikalla istuessa vääntelen ja kääntelen ja heiluttelen käsiä tai naputan pöytää. Luulin nuorempana että tämä on varmaa ikää kuuluvaa, et kyl se menee ohi. 2012 hoidossa ollessani tutkimusosastolla, siihenkää mennessä ei levottomuus hellittänyt. Kääntyilin ja vaihdoin asentoa jatkuvasti. Osittain motorinen häiriö voi johtua myös Touretten Syndroomasta, joka oli minulle sivudiagnoosi. Mutta hyvä että löysivät oikeat diagnoosit. Se on aina astetta parempi hoidon kannalta. Adhd oireet ovat ikävät varsinkin jos kokee lähes päivittäin epäonnistuneensa, eikä saa onnistumisen tunnetta. Aina päässä vilkas meno et jatkuvasti tekee mieli tehdä kaikenlaista, ja ei kye rauhoittumaan. Ennen adhd diagnoosia työskentelin eräässä työpaikassa jossa tein jatkuvasti huolimattomuusvirheitä. En sen takia että pomoa vituttais, mutta sen takia että mulla on adhd. Aloin epäillä adhdta itteläni vuotta ennen diagnoosia. Avohoidossa diagnosointi oli niin hankalaa että mut suosiolla lähetettiin psykiatriakeskukseen tutkimusosastolle. Siellä kävin 2x vko psykologilla/toimintaterapeutilla/neuropsykologilla ja tietenkin lääkärin käynnit. Minulle aloitettiin 2012 concerta ja se vaikutti dramaattisesti. Pystyin malttamaan keskusteltaessa ja istumaan paikoillaan, ilman että räpellän jotain ja vaihtelen jatkuvasti asentoa.
Mulla adhd näkyy siinä että aloitan helposti isolla innostuksella harrastuksia, jonka jälkee menee 2 kk ja ei enää sytytä. Silloin kun olen kiinnostunut jostain, todellakin olen, 110% lasissa. Koneella istuessakaan en välttämättä pysty pitkään. Lähden kuin leppäkeihäs tupakalle tai ulos tekemään pientä lenkkiä.
Minulla lopetettiin concerta jonka jälkee meni vuosi ilman lääkitystä. Olin ihan mahoton, iha hirveä vipinä ja melske päällä, tulivana perässä joka paikkaa. Sitten aloitettiin n puoli vuotta sitten uudestaan adhd lääke, tällä kertaa strattera. Strattera on astetta kevyempi eikä niin jyty kuin concerta (concertan iltalaskuissa tulee kamala hiki ja ahdistus). Eli stratteran kannalle siis. En halua eliminoida kaikkia adhd oireitani koska osasta hyödyn huomattavasti kuten piirtäessä insipiraatiot ja innovaatiot.
Nöpö kissa
lauantai 31. tammikuuta 2015
AmazingZea
Oon 20 vuotias nainen ja sairastan paljon neuropsykiatrisia ja psyykkisiä sairauksia. mm. psykoosi, adhd, touretten syndrooma, epävakaa persoonallisuushäiriö, OCD, dissosiatiivien häiriö ja ajoittaista masennusta (lähinnä talvisaikaan, kun muutenkin valon määrä on pieni). Ajattelen kirjoittaa tarkemmin kustakin diagnoosista vähän enemmän.
Olen ollut hoidossa useassa paikassa sen jälkeen kun täytin 18. Ehdin olla kuukauden 18 vuotias kun minut siirettiin laitokseen. Minulla on myös lieviä aspergerpiirteitä minkä takia viihdyn usein yksin ja oman voimien mukaan porukassa. Herkät aistit kuormittuvat herkästi myös töissä kun sattuu ja tapahtuu.
Minulla diagnosoitiin adhd kun olin jo 18, ennen sitä tein kaikkeni pienenä etten joutuis "hävettävälle" psykiatrille. Ja koko koulu sais tietää. Joten sitten kärsin adhdsta ja samoi opiskelutki kärsi.
Olen ollut enemmän ja vähemmän psykkisesti sairas 2 vuoden aikana. Olen kokeillut vähän kaikenlaista työtä ja koulua mutta mikään ei sytytä niin paljoa että pysyisin sen parissa 2kk enempää. Valinnanvaikeus.
Adhdn pääoireina on ajatusten kaoottisuus, ja oppimisen vaikeudet. Tarvitsee hirveästi motivaatiota että saa asioita tehdyksi. Sekä huolimattomuusvirheitä tapahtuu.
Minulla alettiin tutkimaan adhdn olemassaoloa jo 17 vuotiaana jolloin myös papereissa oli disso diagnoosi. Muutin palveluasuntoon kun olin 18 ja siellä meni vaihtelevasti. Välillä sain psykoottisia kohtauksia, mutta kukaan ei uskonut että mulla on psykoosi. Mulle vaa sanottii et "sä teeskentelet" ja pistettiin sairaalasta kenkää takas palveluasuntoon. Siellä sitten tein ihan outoja ja olin niin psykoosissa että jälkikäteen muistan vaan pätkiä.
Polliisit ja lanssi haki mut veks palveluasunnosta ja pisti hoitoo ja sieltä sitte jatkohoitoon kellokoskelle. Kellokoskella olin 8kk eli 11/2013-7/2014.
Kellokoskella istuin ensimmäiset 3kk sisätiloissa sisähoidossa. Se oli tosi hajottavaa. Halusin kokoajan lähtee ulos lenkille ja turruttaa paha olo. Olin ihan ylivirittynyt aistimusten takia että tulin välillä pimahtaneeks ja juoksenellen ympäri osastoa.
Kun löydettiin oikea lääke. Ja KYLLÄ, mulle kokeiltii ainakin 5 eri psyykelääkettä. Venlafaxin, abilify, ketipinor, klorproman, zyprexa, levozin ja vasta Leponex auttoi. Leponexia menee "vain" 325mg adhd oireiden takia ei voi annosta nostaa.
Pääsin takaisin asumispalveuitten piiriin ja olen kuin eri ihminen. Mutta vaikeuksista huolimatta lippu on korkealla ja toivon että kirjoituksistani on apua muille.
Olen ollut hoidossa useassa paikassa sen jälkeen kun täytin 18. Ehdin olla kuukauden 18 vuotias kun minut siirettiin laitokseen. Minulla on myös lieviä aspergerpiirteitä minkä takia viihdyn usein yksin ja oman voimien mukaan porukassa. Herkät aistit kuormittuvat herkästi myös töissä kun sattuu ja tapahtuu.
Minulla diagnosoitiin adhd kun olin jo 18, ennen sitä tein kaikkeni pienenä etten joutuis "hävettävälle" psykiatrille. Ja koko koulu sais tietää. Joten sitten kärsin adhdsta ja samoi opiskelutki kärsi.
Olen ollut enemmän ja vähemmän psykkisesti sairas 2 vuoden aikana. Olen kokeillut vähän kaikenlaista työtä ja koulua mutta mikään ei sytytä niin paljoa että pysyisin sen parissa 2kk enempää. Valinnanvaikeus.
Adhdn pääoireina on ajatusten kaoottisuus, ja oppimisen vaikeudet. Tarvitsee hirveästi motivaatiota että saa asioita tehdyksi. Sekä huolimattomuusvirheitä tapahtuu.
Minulla alettiin tutkimaan adhdn olemassaoloa jo 17 vuotiaana jolloin myös papereissa oli disso diagnoosi. Muutin palveluasuntoon kun olin 18 ja siellä meni vaihtelevasti. Välillä sain psykoottisia kohtauksia, mutta kukaan ei uskonut että mulla on psykoosi. Mulle vaa sanottii et "sä teeskentelet" ja pistettiin sairaalasta kenkää takas palveluasuntoon. Siellä sitten tein ihan outoja ja olin niin psykoosissa että jälkikäteen muistan vaan pätkiä.
Polliisit ja lanssi haki mut veks palveluasunnosta ja pisti hoitoo ja sieltä sitte jatkohoitoon kellokoskelle. Kellokoskella olin 8kk eli 11/2013-7/2014.
Kellokoskella istuin ensimmäiset 3kk sisätiloissa sisähoidossa. Se oli tosi hajottavaa. Halusin kokoajan lähtee ulos lenkille ja turruttaa paha olo. Olin ihan ylivirittynyt aistimusten takia että tulin välillä pimahtaneeks ja juoksenellen ympäri osastoa.
Kun löydettiin oikea lääke. Ja KYLLÄ, mulle kokeiltii ainakin 5 eri psyykelääkettä. Venlafaxin, abilify, ketipinor, klorproman, zyprexa, levozin ja vasta Leponex auttoi. Leponexia menee "vain" 325mg adhd oireiden takia ei voi annosta nostaa.
Pääsin takaisin asumispalveuitten piiriin ja olen kuin eri ihminen. Mutta vaikeuksista huolimatta lippu on korkealla ja toivon että kirjoituksistani on apua muille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)