Oon 20 vuotias nainen ja sairastan paljon neuropsykiatrisia ja psyykkisiä sairauksia. mm. psykoosi, adhd, touretten syndrooma, epävakaa persoonallisuushäiriö, OCD, dissosiatiivien häiriö ja ajoittaista masennusta (lähinnä talvisaikaan, kun muutenkin valon määrä on pieni). Ajattelen kirjoittaa tarkemmin kustakin diagnoosista vähän enemmän.
Olen ollut hoidossa useassa paikassa sen jälkeen kun täytin 18. Ehdin olla kuukauden 18 vuotias kun minut siirettiin laitokseen. Minulla on myös lieviä aspergerpiirteitä minkä takia viihdyn usein yksin ja oman voimien mukaan porukassa. Herkät aistit kuormittuvat herkästi myös töissä kun sattuu ja tapahtuu.
Minulla diagnosoitiin adhd kun olin jo 18, ennen sitä tein kaikkeni pienenä etten joutuis "hävettävälle" psykiatrille. Ja koko koulu sais tietää. Joten sitten kärsin adhdsta ja samoi opiskelutki kärsi.
Olen ollut enemmän ja vähemmän psykkisesti sairas 2 vuoden aikana. Olen kokeillut vähän kaikenlaista työtä ja koulua mutta mikään ei sytytä niin paljoa että pysyisin sen parissa 2kk enempää. Valinnanvaikeus.
Adhdn pääoireina on ajatusten kaoottisuus, ja oppimisen vaikeudet. Tarvitsee hirveästi motivaatiota että saa asioita tehdyksi. Sekä huolimattomuusvirheitä tapahtuu.
Minulla alettiin tutkimaan adhdn olemassaoloa jo 17 vuotiaana jolloin myös papereissa oli disso diagnoosi. Muutin palveluasuntoon kun olin 18 ja siellä meni vaihtelevasti. Välillä sain psykoottisia kohtauksia, mutta kukaan ei uskonut että mulla on psykoosi. Mulle vaa sanottii et "sä teeskentelet" ja pistettiin sairaalasta kenkää takas palveluasuntoon. Siellä sitten tein ihan outoja ja olin niin psykoosissa että jälkikäteen muistan vaan pätkiä.
Polliisit ja lanssi haki mut veks palveluasunnosta ja pisti hoitoo ja sieltä sitte jatkohoitoon kellokoskelle. Kellokoskella olin 8kk eli 11/2013-7/2014.
Kellokoskella istuin ensimmäiset 3kk sisätiloissa sisähoidossa. Se oli tosi hajottavaa. Halusin kokoajan lähtee ulos lenkille ja turruttaa paha olo. Olin ihan ylivirittynyt aistimusten takia että tulin välillä pimahtaneeks ja juoksenellen ympäri osastoa.
Kun löydettiin oikea lääke. Ja KYLLÄ, mulle kokeiltii ainakin 5 eri psyykelääkettä. Venlafaxin, abilify, ketipinor, klorproman, zyprexa, levozin ja vasta Leponex auttoi. Leponexia menee "vain" 325mg adhd oireiden takia ei voi annosta nostaa.
Pääsin takaisin asumispalveuitten piiriin ja olen kuin eri ihminen. Mutta vaikeuksista huolimatta lippu on korkealla ja toivon että kirjoituksistani on apua muille.
