Tuntuu et joko menee tosi hyvin tai menee tosi huonosti. Tässä tarkoitan opiskeluani. Aloitin uudestaan kertaamalla matematiikan kursseja. Kakkoskurssi menee hyvin mutta kutoskurssi taas ei. Tuntuu et ekalla tunnilla (kakkoskurssi) annan kaikkeni ja sit koko homma kuivuu kasaan seuraavalla tunnilla. Aihepiiritkin menee joko niin että osaan kaiken tai sitten en ollenkaan. Kutoskurssilla on paljon sanallisia tehtäviä ja minun tekee mieli aina ylianalysoida lukemaani joten vastaan useimmiten tehtävän vierestä enkä suoraan tehtävässä kysyttyyn asiaan (kun en sitä huomaa). Adhd näkyy siinä että voin väkisin pakottaa itteni tekee asioita mutta niistä ei tuu hyvää tulosta yrityksistä huolimatta. Onni siinä että olen osan kursseista jo käynyt ja olen 6 kurssia vaille valmistunut. Niin pieni mutta niin iso rutistus. Mua hermostuttaa edes ajatus ruotsin kurssien loppuun suorittamisesta, odotan kauhulla ensvuotta et mitä siitä tulee.
Mulla on ollut monta hommaa rästissä pari viikkoo ja toki paha mieli kun en ole saanut niitä tehtyä. Mutta nyt sain tehtyä lähes kaiken samana päivänä. Kävin labrassa, varasin ajan terkkarille, uusin reseptit, sieltä ärrälle lataamaan matkakorttia ja sieltä kauppaan. Ja sit tänään sain soitettua psyk. polille uusia psyk. lääkkeetkin. Miten niin pienet asiat, kun niitä on paljon, niin niiden tekeminen tuntuu saavutukselta? Pieniä asioita on paljo mitä pitää hoitaa mutta mä nään sen isona kasana vaikka yhden asian suorittamiseen menisikin 5 minuuttia, tuntuu se musta ikuisuudella ja välttelen mitä pystyn.
