Pohdintoja pakkokeinoista psykiatrisissa sairaaloissa

Moni pakkohoitoon joutunut joutuu kokemaan myös sairaalan ikävänä puolen, eristämisen. Eristäminen on erittäin nöyryyttävä toimenpide. Pahimmassa tapauksessa riisutaan kaikki vaatteet potilaalta ja pistetään hänet alasti eristyshuoneeseen (tyhjä huone missä patja ja peitto). Tästä herää eräs ongelma, mitä jos kansliassa on asioimassa joku potilas ja hän "vahingossa" näkee kanslian tietokoneruudulta alastoman naisen/miehen. Mitä ajatuksia tämä herättää? Missä yksityisyys?

Minusta koko eristäminen on niin vanhanaikaista, sitä toteutetaan pahimmillaan (esim kellokoskella) ennaltaehkäsevästi, ennenkun homma kriisiytyy. Psykiatrinen sairaala rajoittaa hyvin paljon potilaitten toimia kuten yhteyden ottamista kavereihin/tuttuihin rajoitetaan, eristämistä, ulkoiluvapauksen riistämistä, pakkolääkitään jne. Tapahtuu huomattavissa määrin olevia potilaan elämää rajoittavia toimia.

Miten sitten voitaisiin ehkäistä rajoittamista/eristämistä/leposide-eristämistä? Minulla on muutama ehdotus. Sain aikanaan yhdellä osastolla vierihoitoa, se oli erittäin hyvä, pääsin huutamaan ja purkamaan turvallisesti pahaa oloani, minua ei eristetty eikä sidottu lepareihin. 2 hoitajaa istu kumpikin vierellä ja kävi yksityiskohtia läpi et mistä tullu paha olo ja miten sitä vois helpottaa. Eli paljon parempi keino kuin eristäminen.

Ymmärrän että ääritapauksessa eristäminen/leparit on hyvä juttu, mutta vain äärimmäisessä tilanteessa, kaikki muu on kokeiltava sitä ennen, voi olla että potilas rauhoittuu muutamassa tunnissa vierihoitajan kanssa keskustellessa, kun se että makaa lepareissa 3pvää. Itse olin kellokoskella hoidoss ja olin yli 10 krt lepareissa 3kk sisään, lepareis kerrallaan olin 2-4pv josta siirrytiin joko osastolle tai tyhjään huoneeseen. Minusta ihan kohtuuttoman pitkiä aikoja. Lääkäri kävi vain aamulla ja illalla, ei koskaan enempää kuin 2 krt päivässä. Usein akuutti ja kriisiytynyt tilanne "purkautuu" muutamassa tunnissa lepareissa tai tyhjässä huoneessa. Sitäpaitsi ihminen menee vielä enemmän sekasin kun joutuu istuu täysin ilman virikkeitä (joskus jopa ilman kelloa) tällaisessa huoneessa päiväkaupalla.

Jos olet samaa mieltä kanssani, jaa ihmeessä :)

23.6.2015 lähes itsenäistä elämää

Muutin ekan kerran omaan kämppään kesäkuussa 2013 ja jouduin purkaa vuokrasopimuksen syksyllä. Elämä oli muutenkin sekasin eli siihen vielä oma asunto niin kaaos oli valmis. Koin ensimmäiset harhat tässä kämpässä. Siellä hiippaili mustahuppuisia miehiä joiden tehtävä oli tappaa mut. Heräsin yöllä suoraan huutoon ja huusin ja pelotti. Aina kun menin laitoksesta yölomalle tähän  "kotiin" niin olotila oli ihan helvettiä, se ei tuntunut kodilta ollenkaan. Sitten palasin laitokseen ja sitä kautta sairaalaan marraskuussa 2013. Olin niin huonossa kunnossa etten tajunnut todellisuuden ja mielikuvituksen eroja, harhat oli kovasti päällä ja tein tyhmyyksiä. Onnistuin myös hankkimaan itteni sairaalaan lääkeyliannostuksella. Siihen se sit katkes ja jouduin kellokoskelle. Kellokoskelta takas laitokseen 2014 kesällä. Mulle ruvettii hakee omaa kämppää 2014 joulukuussa ja sain sellasen toukokuussa 2015. Olen mennyt aika paljon eteenpäin. Otan vastuuta tekemisistäni, siivoan, imuroin, vien roskat ja hoidan kotia, käyn tarvittaessa kaupassa ja postitan laskukopiot edunvalvontaan aina kun niitä tulee. Olen ottanut ihan eri asenteen. Tosin tähän voi vaikuttaa se että täällä on toises talossa paikalla ohjaajia joilta voi kysellä asioita, eli ei ihan yksin ole olleskaan, apua on saatavilla. Porukat käy välil kyläs ja äidin kans siivotaan kerran viikossa mun kämppä. Psykoosin takia toimintakykyni on alentunut huomattavasti mutta tietyillä erityisjärjestelyillä ja tapaamisilla kykenen kuitenkin täysin itsenäiseen elämään. Joskus ajattelin ettei mun elämästä tuu mitään, mutta tulihan siitä.

Yökukkuja

Mä olen lapsesta pitäen ollut kova kukkumaan öisin, menin aikasintaan 12 yöllä aikaa nukkumaan. Mä olen aina ollut kova valvomaan, koen että olen aktiivisimmillaan 11 aikaa yöllä. Kun muut menee nukkuu, minä valvon. Minulla on myös taito mennä myös aikasemmin nukkumaan, mutta en silloin ole kovin luova. Yöllä ajatukset ja inspiraatio kukoistaa täysillä. Minun on vaikea herätä aamuisin vaikka menisin edellisenä iltana 9 mais nukkumaan, eli ihansama meenkö 3 aikaa aamuyöstä vai 9 aikaa illasta nukkumaan, tulos on sama eli olen aamulla järjettömän väsynyt ja tuntuu luonnettani vastaan. Tykkään nukkua myöhään ja aloittaa luovan työn kuten piirtämisen, lukemisen jne tekemisen iltapäivästä. Minun on ollut vaikea sitoutua kouluelämään koska päivät alkaa 8-9 mais aamulla ja hereillä oltava viimeistään 6.45. Tämä "vastoin" mun unirytmiä aiheuttaa mulle todella paljon uupumusta, saatan uupua kiinnostuksesta huolimatta moneen eri koulutukseen alle kuukaudessa. En ole varmaan ainoo joka tästä kärsii. On myös huomattava vaikeus hakeutua opintoihin jos tilanne on tämä että tosiaan uuvun siihen et pitää 5 krt viikossa herätä 6.45. Vaikka käyn töissä 3 krt viikossa on se mulle erittäin haastavaa ja ressaavaa, olen lukuisat kerrat jääny tulematta työpaikalle just tämän ongelman takia.

Onko samanlaisia kokemuksia? jaa ihmeessä :)

20.6.2015 Siivouspäivä

Äiti soitti aamulla varhain että hän vois tulla käymään. Siivottiin lattiasta kattoon koko kämppä, astiat pesty, pinnat pyyhitty, roskat viety, pyykit pesty, pölyt pyyhitty, ruokaa tehty. Sit samalla suunittelin budjettia vironmatkaan, jonkin verran on rahaa säästynyt joilla sit ostan tuliaisia ja ittelleni vaatteita, vihkoja yms. Se on kiva kun kaikki on hyvin suuniteltu. Äiti soitti sukulaisille siitä et milloin tuun ja millo pitää olla terminaalissa paikalla. Liput varataan tänään. Odottelen innolla matkaa viroon. Toivonmukaan heinäkuu on aurinkoinen ja lämmin, nimittäin tulen viettämään paljon aikaa ulkona ja metsässä.

19.6.2015 Vihreää

Lähden viroon piakkoin tapaa sukulaisia. Kävin viimeks vuodenvaihteessa muutaman viikon lomalla virossa. Kesä tulee ja toivonmukaan heinäkuu on lämmin ja aurinkoinen. Tehtiin Pekan kanssa videoita. Kuulin mielenkiintoisen harhan tässä viikko sitten. Olin makuualkovissa kattelemassa tabletilla leffaa kunnes kuulin kun joku astuu ovestani sisään ja rupes juttelee mulle. Tietenkin säikähtäneenä menin kattoo niin ei siel ketää ole :D Just näin. Pitää hoidella muutamia asioita ennen lomaa ja loman jälkeen on mentävä heti apteekkiin hakemaan uusi satsi lääkkeitä. Mulla meni 1,5v sitten 11 eri lääkettä, enää menee 4 ja nekin pienellä annostuksella paitsi strattera (100mg /vrk). Löysin myös kaupasta ruuansulatusta nopeuttavia lääkkeitä joten pakkohan ostaa että tän satsin kanssa pysyy maha kunnossa :)


Kattelin tässä ikkunasta ulos ja siel oli tällaista :)

10.6.2015

Kävin äidin kans kaupas, tartti vähän kantoapua. Ostettiin maitoa, perunoita, ranskiksia, kalapuikkoja, paperia, mehua, salaattia... Jes, kerranki muistin kaikki. Eilen siivosin kämpän ja tänään äiti tuli kattoo et ompas hyväs kuosissa kämppä :D

Tällainen on suljettu osasto

Tästä on jo aikaa mutta täsäs ajattelin kertoa...

os9 psykiatriakeskus: Tulin suljetulle osastolle neurologisiin tutkimuksiin, tutkimusjakso kesti 2-3kk. Ensin osastolle tullessa kaikki tavarat tarkistettiin, olin vapaaehtoisessa hoidossa eli jos mokaa niin kenkää. Minulla ei ollut takavarikoitavaa tavaraa. Sain liikkua vapaasti päivisin ulkona, vetämässä 1-2h lenkkejä, osastolle tuloaika ei ollut kiveen hakattu. Suurimman osan päivästä kateltiin dvdeitä ja leffoja. Aamupala oli 8.00, lounas 12.00, kahvi 14 00, päivällinen 17.00 ja iltapala 19.00. Jos oli ennalta ilmoittanut ettei ihan ehdi ruokaan mennessä niin ruoka säästettiin sivuun kunnes osastolla oleva potilas palasi. Viikossa kävin 2 krt neuropsykologilla, 2krt psykologilla,  2krt toimintaterapeutilla ja lääkäri sekä omahoitajakeskustelut. Osastolla oli maltillisen rauhallista, suurin osa potilaista oli ihan kivoja ja ainakin päällepäin ei näkynyt et olisivat jotenkin kipeitä. Osastolla sai myös soittaa pianoo ja hengata muitten potilastovereitten kanssa. Käytiin usein erään potilaan kanssa kahvilla, melkein jokapäivä, siellä me kessuteltiin ja ryypättiin kahvia. Mieleeni jäi jakson jälkeen melko mielyttävä olo. Sain muutaman uuden diagnoosin, adhd, epävakaa, ts.

Pakkokeinot pois!

Olen kaivellut nettiä, kirjoja, kokemuksia pakkokeinoista psykiatriassa. Silti huolestuttavan moni joutuu psykiatrisilla osastoilla joko eristykseen tai leposide-eristykseen. Ja hyvin hepposin perustein. Sitä selitetään "ennalta ehkäisevänä" ennenkuin "jotain pahaa tapahtuu". Varsinkin kellokosken sairaalassa hoitajat oikein nauttii kun pääsee pistää jonkun eristykseen kun ei tarte katella "hankalaa tapausta" osastolla. Sitäpaitsi pahimmillaan eristykseen laitetaan alasti. Olen monet kerrat kellokoskella ollessa joutunut eristyksiin jo pelkästään sillä että provosin hoitajia, siis sanallista! Ja nyt kun puhutaan että eristyksiä pitäis vähentää ja hoitajien koulutusta kehittää, on kellokoski ihan ulkona näistä jutuista. Eristäminen aiheuttaa hyvin paljon mielipahaa, ajantajun häviämistä, ahdistuneisuutta (kun ei voi tehdä mitään moneen päivään). Kerran jouduin eristykseen 3-4pvn ajaksi kun vähän vittuilin hoitajalle. Niille ei saa kertoa yhtään mitään eristämisen pelossa, Onneks en enää siellä ole hoidossa, enkä tule olemaan ikinä. Vähän skarppaan ja kehitän muita keinoja ahdistuksen hallintaan. Eristämisajat on epäinhimillisen pitkiä, monta päivää, siinä tervekkin ihminen sekoaa. Minusta eristämisen sijaan pitäis kehittää rakentavaa ja kriisikeskeistä keskustelua, holding otteita sekä muita tapoja toimia.

7.6.2015 Kunnon elämää~

Olen matkalla taas viroon heinäkuussa, landelle sukulaisten luokse. Asustelen mummin ja ukin talossa jossa on olkkari missä saa nukkua. Joka päivä kunnon virolaista ruokaa ja rauhoittavia kävelyjä metässä joko yksin tai jonkun kanssa. Puutarhassa kitken rikkaruohoja ja ajelen nurtsia. Pihassa on myös uima-allas. Olen niin innoissaan lomasta ja tuttujen tapaamisesta. Haluan päästä heti, mutta viel hetki pitää odottaa. Rakastan sitä paikkaa kesällä kun se on VIHREE eikä vihree. Voin istua metässä tupakalla ja laulella lempilaulujani, kävellä ja ajatella maailman menoo rauhallisessa miljöössä. Tutkia vanhoja kuvia ja kaivella kirja-aarteita hyllystä. Isomummi oli kova lukemaan kirjoja, heillä on usea hyllymetri kirjoja. Odotellessa lomaa. Odotan sitä kun pääsee virkistymään ja aloittaa työt virkeänä.

3.6.2015

Mulle annettiin tieto että mun vuokrat on rästissä, ja ollut pitkään, soitin edunvalvojalle ja hän sanoi että ne on maksettu. Viivästyi kuulemma mun etuussotkun takia kun vasta kk asunut uudessa kämpässä. Olen tsempannut ja käynyt asioilla ja lääkkeitäkin riittää, yks purkki viel hakematta mutta haen sen täs lähipäivinä. Se on syvältä kun kerralla saa psykoosinhoitoon 1kk lääkkeet ja seuraavan satsin saa hakea vasta kun on enää 2pv lääkkeitä jäljellä. Varmaa sama homma tulee noitten adhd lääkkeitten kanssa...