Ajattelin puhua vähän tuosta "ihmelääke" ketipinorista. Kyseessä on antipsykootti joka on tarkoitettu erilaisten psykoosien hoitoon. Mutta ei, suurin osa ketipinorin käyttäjistä ei sairasta psykoosin eri muotoja. Ketipinoria määrätän ahdistukseen, OCD:hn, unettomuuteen, masennukseen, epävakaaseen jne. Lista on pitkä.
Minulle määrättiin 2011 ekan kerran ketipinoria. Otin lääkkeen ja aamulla heräsin sängystäni niin väsyneenä etten saanut itteeni kierähdettyä edes istumaan, tipuin lattialle. Mieli oli kuin usvassa, kaikki oli tasasen harmaata. Tunsin itteni zombiksi.
Sitten lääkäri määräs että minun pitää ottaa tätä myrkkyä joka ilta ahdistukseen. Olin että ei, mutta sanoi et jos et ota nin sitten tutkimukset ei edisty. Söin sitten sitä ja olin niin omissa maailmoissa. Kaikki oli tylsää, mikää ei naurattanut.
Kyseessä siis 25-50mg annos.
Sitten 2012 menin lääkäriin alkutalvesta kun sain kuumeen ja erilaisia kehon reaktioita lääkkeestä, joten se lääke oli lopettettava samantien. Meinas käydä tämän tohtorin leikki köpelösti.
Mulle aloitettiin concerta 2012 ja siihen rinnalle pakotettiin tämä ketipinormyrkky. Söin sitä melkein vuoden 200-400mg annosta. Parhaimillaan sairaalareissujen jälkeen 600mg, vaikka mulla ei ollut edes psykoosia.
Mä sitten sairastuin psykoosiin 2013 ja niin syvästi että en muista kuin tiettyjä pätkiä. Olin niin hallusinaatioissa ja kuuloharhoissa etten tiennyt missä menee todellisuuden raja. Nyt kokeiltiin uudestaan ketipinoria, aloin saada kouristuskohtauksia ja tipuin sängystä lattialle, siihen tuli sit hoitajat ihmettelee (olin siis sairaalassa).
Seuraavaks kokeiltiin litoa, ei auta. abilify, ei auta, klorproman, ei auta, zyprexa, ei auta, ketipinor, ei auta, levozin, ei auta.... Sit tuskasen lääkerumban jälkeen löydettiin leponex (325mg) ja se auttoi.
