Nöpö kissa

Nöpö kissa

tiistai 14. huhtikuuta 2015

ADHDn diagnosoiminen on tärkeetä

ADHDn diagnosointi on suomessa ihan kiven alla. Mihin liittyy paljon ristiriitoja, oheissairastavuutta, tuskastumista.

ADHD on monimuotoinen diagnoosi. Ja moni kuntoutuksen ovi aukeaa vain oikealla diagnoosilla. Vaikka kuinka vaikeasti oirehtelis adhdn tapaan niin kuntoutus aukeaa vasta diagnoosin kautta.

Surullista on myös lapset joilla on adhd oireet hyvin häiritsevät. Häiritsevät siis muita ja itseään ja tuntevat olonsa toisarvoiseksi kun kaikki ei menekkään niinkuin suunitelmien mukaan.

ADHD on hyvä diagnosoida koulun 1-2 luokalla jolloin oireet erottaa uhmaiästä ja muutenkin lapsien vilkkaudesta tarhaiässä.

ADHD diagnoosia on vaikea tehdä alle 5 vuotiaalle lapselle. Kun lapset ovat muutenkin todella vilkkaita ja adhd maisten oireiden taustalla voi olla joitan aivan muuta. En siis sano ettei apua sais hakea, mutta myös on mietittävä et kiusaako joku lasta koulussa, millainen on kodin ilmapiiri, entäs millaset kaverit lapsella on.

ADHDn diagnosointi aikuisiällä on monimutkaista. Usein vaaditaan kaikenmaailman todistuksia ja papereita. En ymmärrä miksei ADHDn diagnosointiin ole keksitty yhtä järjestelmää joka sanoo suoraan että onko adhd ja jos on niin miten vahvaoireinen, miten ADHD näkyy arjessa ja kuinka paljon apua tarvitsee.

Tuntuu oudolta että varsinkin aikuisilla tehdään hirveesti kalliita poissulkututkimuksia.

Yleisin liitännäinen ADHDssa on masennus. JA masennus johtuu todennäköisesti ADHDsta.

Oma ensimmäinen ADHDseen perehtynyt lääkäri on luonut ihan oman kyselytaulukon ja haastattelukysymykset joilla hän pystyy erottamaan bipolaarisen mielialahäiriön, masennuksen, skitsofrenian jne.

Tällaiset erotteludiagnostiset haastattelut auttaisivat diagnosoinnin nopeuteen.

Onhan ymmärrettävää että ADHDn hoitoon käytettävät lääkkeet on kiven alla ja sitä enemmän kuntoutus.

Usein kun on alettu hakemaan apua vaikeisiin ADHD oireisiin, voi ensimmäinen lääkäri suoraan mäjäyttää että "sullahan on masennus ja x ongelmia arjessa".

Oli sitten 6 vuotias tai 50 vuotias on ADHDn diagnosointi erittäin tärkeää. ADHD diagnosoinnissa tehdään hirveä läjä erilaista tutkimusta ja otetaan selvää että onko tämä ADHDta vai jotain aivan muuta.

Silti on kurjaa miten ADHD perehtyneitä lääkäreitä on vain kourallinen ja niiden vastaanotolle pääseminen kiven alla.

Oli sitten aikuinen tai lapsi, niin kummatkin heistä tarvitsee apua ja kuntoutusta elämänarvoiseen elämään kun ADHDssa esiintyy myös runsasta yhteissairastavuutta.

Aikuiset ADHD ihmiset ovat kuitenkin saaneet lapsia useammin aikuisiässä erilaisia liitännäisiä, ja näitäkin pitää hoitaa yhtäaikaa ADHDn kanssa.