Epävakaa persoonallisuushäiriöön liittyy impulsiivisuutta ja välttämiskäyttäytymistä. Ajattelin vähän puhua näistä kummastakin asiasta, miten ne ilmenee, miten tulla toimeen ja mistä aloittaa.
Minulla on rinnakkaisdiagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö ja dissosiatiivinen häiriö.
Olen joutunut kerran sairaalaan asti elvytettäväksi lääkeyliannostuksesta. Virheistä oppien oivalsin miten tärkeä tämä elämä on, vaikka se ei aina siltä tuntuiskaan. Mulle on annettu mahdollisuus, ja sen myös käytän jakamalla tähän omia ajatuksia.
Epävakaana elämä on kova vuoristorata, milloin alas ja milloin ylös. Mielialat vaihtelee rajusti päivästä toiseen, välillä jopa muutaman tunnin syklissä. Mikä tuntui 3 tuntia sitten hyvältä, ei tunnukkaan tällä hetkellä hyvältä. Epävaikailla on myös taipumus ylitulkitsemiseen.
On vaikea sopia menoja kun mielialat menee ja tulee. Monta kertaa odotan jotain asiaa melkein 2 viikkoa innolla ja improvisoin tulevaa. Kunnes yhtäkkiä tunti ennen lähtöä pääni täyttyy epämielyttävistä välttämiskäyttäytymistä syöttävistä ajatuksista. Ja sitten toinen on se että inhoo jotain käyntiä viimeseen asti, kunnes muutama tunti sitten olo täyttyy mielihyvällä, et lähtee sit kokeilee ja koittaa.
Parasta hoitoa tähän impulsiivisuuteen on se että olotilasta huolimatta pitää kiinni lupauksista. Koska jos on perunut jonkun asian tai tapaamisen, niin siitä tulee entistä pahempi mieli. Ja tämä taas voi tavaksi tultua alkaa uusiutua elämää invalidisoivasti.
Monilla epävakailla on rinnakkaisdiagnoosina psykoosia/dissoa joten tämän paketin hallitseminen on vielä haastavampaa.
Ensinäkin epävakaaseen ei ole olemassa yleisesti standardoitua lääkitystä, vaan muiden sairauksien hoitaminen toivonmukaan myös vaikuttaa epävakaaseen.
Minulla psykoosioireitten lievenemisen myötä myös epävakaan oireet lievittyi.
Epävakaana ystävien hankkiminen ja niiden pitäminen voi olla joillekkin haastavaa. Ymmärrän sen täysin. Kun yhtenä päivänä kaikki on ihanaa ja lallallaa, niin seuraavana päivänä onkin asiasta eri mieltä.
Monesti epävakaat pitää ittensä epämielyttävinä ihmisinä, koska tiedostavat erittäin herkästi milloin on suuttunut ja milloin huutanut. Tästä tulee noidankehä, menettää kiinnostuksensa pahimillaan muihin ihmisiin, koska tuntuu että "no ku mä oon aina tällainen", se ei pidä paikkansa. Tunnen monta elävän elämän esimerkkiä joilla on epävakaa mutta he ovat siitä huolimatta ihania ihmisiä.
Sitten kun tähän sairauteen liittyy myös mielialanvaihtelua. Rajua sellista, ylipositiivisesta vaikeaan masennukseen. Se jatkuva seilaaminen kuluttaa ihmistä, ja ajauttaa helposti itsetuhoisuuteen tai pahimmillaan itsemurhakanditaatiksi. Jos mieleen alkaa ujuttautua tällaisia ajatuksia, ota ajatuksista kiinni ja kelaa mitä lähellä olevat ihmiset ajattelisivat jos tietäisivät tai saisivat tietää itsetuhoisuudesta. Tiedän myös että osalla epävakaista on taipumus itsetuhoisuuteen. Tästä oppii pikkuhiljaa pois kun tunnistaa realiteetit ja ymmärtää että ne on vain tunteita, ei niitä tarvitse totella. Nimim 7 v itsetuhoisuuskierteen katkettua vuosi sitten. Sanon koska nyt nään asian ns pinnan yläpuolelta, ja haluan kannustaa kaikkia epävakaita pärjäämään ja olla sortumatta itsetuhoisuuteen (vähän töksäyttelevästi sanottu mutta en keksi miten sen paremmin ilmaisisi).
Sitten erittäin tärkeä keino epävakaan vakauttamiseen on erilaiset lääkkeetömät harjoitukset. Näitä on netti ja kirjat pullollaan. Ainoastaan kokeiltu keino auttaa. Aloittaa voi vaikka ihan pohdiskelemalla muutama kerta päivässä että mitä vaihtoehtoja on kun tilanne menee päälle. Onko esim jonkinsortin asia mikä antaa mielihyvää, jo esim videoitten katselu voi saada ajatukset ainakin hetkeksi vaimenemaan.
Toinen tapa tulla toimeen on "tekemisen tiedostaminen". Ideana on se että ota vaikkapa joku esine huoneesta ja ala luetella ominaisuuksia. Telkkariohjelmassa kiinnitä huomiota vaikka kuinka monta kertaa näit tietyn asian. Tätä kun vähän "jankkaa" niin voi olla että avautuu väylä päänsisältä käsitellä tunnetta ilman hirvittävää tuskaa. Epävakailla kuten kaikilla ihmisillä on taipumus nolostua asioista.
Hyvin usein ikävät tapahtumat seuraavat epävakaita sitkeän pitkään. Jopa 2 v sitten tapahtunut moka jossain kassajonossa saa edelleen olon tuskaseksi, "mitä minä teinkään". Vaikka asia olis kuinka mitätön, se voi jäädä päähän junnaamaan.
Jaksamista ja pitäkää huoli ittestänne :)
