Nytten alkaa olla reilu vuos siitä kun sairastin psykoosin. Minulla menee ainoana psyykelääkkeenä Leponex 325mg. Hauskasti sanottuna tismalleen titrattu :D
Elämä onkin yhtäkkiä helpompaa kun ei tarte jatkuvasti kyseenalaistaa asioitten aitoutta.
Psykoosissa ollessani olin todella ahdistunut, jopa asioista joista muut eivät tietäneet mitään. Kaikki tapahtui pääni sisällä.
Käytävät venyi, huojui, jokapuolella oli verta ja ja irronneita raajoja. Se oli mulle ahdistunut psykoottinen todellisuus joku aika sitten, ennenkun aloin parantua psykoosista.
En ole kertonut kovin monelle ihmiselle (läheiset) sairastamastani psykoosista. Se on vaikea asia ja vaikea selittää ettei toinen ala antaa jotain "vinkkejä", mitä tietää jo tasantarkkaan epäpäteviksi tavoiksi, eivät mulla toimi. Toki tämä kuvastaa ystävien hätää ja yllätykseen reagoimista. Onhan aihe aika vaikea tänäpäivänäkin.
Olen ottanut paljon selvää psykoosista, siitä huolimatta monella tuntemallani ihmisillä ei ole mitään hajua miten se näkyy esim puheessa, käytöksessä yms.
Minun psykoosioireet oli ns "päähän" jumahtanutta, eli mua ei voinu sanoa ulkomuodon perusteella psykoottiseksi.
Psykoosi on todellisuudentajun horjumista, ja aina otettava vakavasti lisätuhojen (mielen) välttämiseksi.
Jos epäilet lähipiirissäsi sekavasti ja epäjohdonmukaisesti puhuvia ihmisiä, voi olla mahdollisuus psykoosiin. Vanhemmilla ihmisillä psykoosi voi tulla myös elimellisistä syistä.
Vaikea ja monimutkainen asia, joka ajaa sairaalakierteeseen. Minä olen käynyt vähän kaikenlaiset sairaalat läpi, vasta kellokoskella asia otettiin syyniin joten mun disso diagnoosi muuttui psykoosidiagnoosiksi.
Mulla on viimeajalta vielä kokemuksia "jäänösoireista", hyvin pienessä mittakaavassa, eikä niistä kukaan edes tiedä. En pidä niitä ahdistavina, ne on kuin "välkähdyksiä" muutaman kerran viikossa.
Psykoosi kannattaa hoitaa jo sen takia että varhainen puuttuminen vähentää psykoosin syvyyttä, kestoa, kroonistumista jne. Pidä itsestäsi ja läheisistäsi huolta :)
Nöpö kissa
