Ajattelin nostaa esille erään aiheen joka kerää mielipiteitä ja paljon. Nimittäin masennuksen ylidiagnosoiminen, ja taas alidiagnosoiminen niille ketkä oikeasti ovat masentuneita. Amerikassa DSM-5 myötä masennuksen diagnostisia kireereitä on kevennetty. Eli lukemalla oireet tuosta masennuskohdasta voi jokainen löytää ittensä, ainakin jollain tapaa. *
Diagnostiset kriteerit on alakuloisuus, ahdistuneisuus, vetäytyminen, itkuisuus jne. Minusta noi oireet kuuluu elämään, jossain vaiheessa ihminen muuttuu alakuloiseksi ja vetäytyväksi, mutta se ei ole pysyvä tila, kuten masennuksesta halutaan tehdä.
Masennuksen liikadiagnosointi ja kriteerien höllentäminen tuo lisää rahaa lääkefirmojen taskuihin. Muutenkin lääkefirmojen bisnes "haiskahtaa".
Nythän tuli esille erään antibiootin huomattavan vakavat sivuvaikutukset ja ovat olleet otsikoissa jo jonkin tovin. Lääkefirmat ei luonnollisesti näitä varmenna vaan sanovat jotian ympäripyöreetä.
Lääkefirmat ovat kovia palkkaamaan luennoitsijoita heidän kehittämien lääkkeiden puoltamiseen. Toinen ilmiö on viimeaikoina räjähdysmäisesti kasvaneet erilaiset lieveilmiöt, sanoisko "sairaudet" joita nämä firmat keksii ja tarjoaa "tadaa tässä teille lääke, ota tämä, tämä on täsmälääke".
Ja kyllä, lääkefirmoille ei ole edullista kehittää oikeasti vaikeisiin sairauksiin lääkkeitä koska lääkkeen on tehtävä melko heti paljon voittoa ollakseen "kannattava". Joten oikeasti ja vaikeasti sairaille ihmisille ei kehitetä lääkkeitä vaan mennään sieltä mistä rima matalin.
Masennusdiagnoosin räjähdysmäinen nousu on johtanut homman siihen että tavallinen ihmisen elämään kuuluva surukin halutaan diagnosoida vähintään ahdistuneisuushäiriöksi, johon tottakai lääkäri tarjoaa lääkettä. Ongelma näissä masennuslääkkeissä on se että ne aihuettaa riippuvuutta, tosin mitä lääkefirmat ja lääkärit sanoo (joten lopettaminen on erittäin tuskallista ja aiheuttaa paljon epämieluisia oireita). Lisäksi masennuslääkkeet lisäävät moninkertaisesti itsemurhavaaraa ja itsensävahingoittamista.
Ja minusta on outoa että masennuslääkkeitten aloituksen jälkeen mieliala vaipuu vielä syvemmin masennukseen 3 vk aikana ja kas kummaa lääkäreitten mukaan mieliala alkaa sit ton laskun jälkeen taas kohota.
Masennuslääkkeitä määrätään vaikka mihin mm. ocd (pakko-oireinen häiriö), ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteitten pelko, pelkotilat, painajaiset, unettomuus, suru, levottomuus, aivan mahdoton paketti. Perässä tulee sitten neuroleptit joista suurin osa ei kuulu psykoosin hoitamiseen vaan esim just ahdistuneisuus, masennus, unettomuus, agressio...
Sairasta touhua, ja tämähän oli vain minun mielipide :)
Nöpö kissa
