ADHDn diagnosointi on usein hankalaa ja vaatii laajat selvittelyt ja mielellään neuropsykiatriset adhd painoitteiset testit ja tutkimukset.
Minulla yritettiin tutkia adhdta avovastaanotolla mutta siitä ei tullut mitään kun olin vahvasti impulsiivinen ja porisin kuin papupata ja kinastin ja huusin. Lääkäri (adhd spesialisti) tivas että yritä nyt jaksaa ja taas sä keskeytät jne.
Olin sit menny masennuksen takia niin huonoon kuntoon (johtui adhdsta) että jouduin osastolle. Juoksentelin pitkin käytäviä (olin silloin 18v), porisin ja vouhkasin ympäri osastoa. Puhuin taukoomatta, naureskelin ja huutelin ihmisten perään idioottimaisuuksia :D
Sitten osastojaksolla minulle tehtii lähete psykiatriakeskukseen (ent hesperia) jossa minut otettiin tarkkaan tutkimussyyniin. Siellä pitkän kk kestäneen tutkimusjakson päätteeksi sain adhd diagnoosin, touretten diagnoosin, ocd diagnoosin, epävakaa ja jotain disso-oireita.
Moni lääkäri oli sitä mieltä että EI VOI OLLA niin monta diagnoosia. Sitten kun ne yritti poistaa edes yhtä niin huomasivat ettei se onnistukkaan kun täytän oirekirjon kriteerit.
Noniin, kun tämä on kerrottu siirryn ongelmaan. Ongelma on se että monet lääkärit sanoo että adhd on ylidiagnosoitu muotioireyhtymä. Joten on ja löytyy lääkäreitä jotka ei ota kuuleviin korviinkaan adhdn diagnosointia ja eteenpäin tutkimuksiin lähettämistä vetoen että "No jokaisella on adhd jos vähänkin tutkitaan". Paskan marjat.
Ennen adhdta pidettiin lasten ja nuorten sairautena mutta nyt aikuisetkin saavat tilaisuuden tulla diagnosoiduksi ja hoidetuksi (kunhan jaksaa eka vänkätä ja vänkätä asiasta). ADHDn diagnosointi lapsilla ja nuorilla on todella ongelmallista, nimittäin oireet voi kadota, vaihtaa muotoa tai johtua voimakkaista ympäristötekijöistä. ADHD on kuintekin sairaus jossa adhd oireet pysyy eikä niihin vaikuta elämäntilanteet joista aiheutuu adhdn kaltasia oireita.
Adhd on pirun hankala diagnosoida kun osa lääkäreistä näyttää keskisormea kun kävelee lääkärin kopin ovesta ulos.
