Tarkistelupakko

Olen pienestä lähtien ollut hullu tarkistelemaan. Kaikkea mahdollista pitää laskea ja tsekata ja laskea... Bussissakin istun niin lasken mainoskylttien kirjainlukumääriä. Mua alkaa niin ahdistaa jos en tarkistele. Toisaalta olen huomannut miten tämä invalidisoi elämääni. Olen ottanut toisen suunnan. Askel askeleelta siedättäminen. Homman idea on se että kun tulee impulssi "tarkista", tarkistan ja sit ok. Sen jälkeen tulee uudestaan olo et pitäis tarkistaa, jätämpä tällä kertaa välistä. Tällä tavalla olen pikkuhiljaa päässyt voitonpuolelle vaikka matkaa oireiden häviämiseen on vielä pitkä. Yritän aina tarkistaessa pistää mieleen tavarat ja lukumäärät. Muutenhan toi siedättäminen kävis ihan mahdottomaksi.