Olen törmännyt erääseen ilmiöön jonka luulen olevan harvinaista yleisempi. Olen aina vihannut asiointia puhelimessa, koska en saa selvää ihmisten puheesta. Varsinkin soitot virastoon taikka terveyskeskukseen ei onnistu. Mun pitää mennä paikanpäälle sanomaan asiani jotta homma hoituis oikein. Yksinkertaisesti olen kokoajan "ai mitä, ai mitä". Kavereittenkin kanssa puhelimessa saa kysyä monta kertaa että mitäs sä sanoitkaan.
Livenä homma menee sillai et esimerkiksi koulunpenkillä istuessa ja kun opettaja puhuu, en saa siitä selvää koska takana kaksi ihmistä kuiskii keskenään. Eli se kuiskiminen, vaikka hiljainenkin vie huomion ihan muualle.
Bussissa kun vastaan puhelimeen sanon aina et oota, mä oon koht kotona. Vasta kotoa löytyy hiljainen hetki jolloin pystyn jotenkin keskittymään puheeseen.
Livenä kavereitten kanssa keskusteltaessa puolet puheesta menee ohi vaikka kovasti kiinnostaiskin tietää, mutta en kehtaa pyytää toistamaan.
Puheen sisällön ymmärtämisessä ei ole mitään vikaa, lähinnä se "mitä mitä" kyseleminen on vähän joka asiaan.
Tylsä juttu kun keskittyminen ei pelaa. Luulen että ilmiö on yleisempi kuin luulinkaan.
