Muutama vuosi sitten olin fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa. Hakeuduin sähköasentajalinjalle ja tykkäsin kovasti opiskelusta. Opiskelu oli vaativaa ja se myös vei veronsa. Mitä pidemmälle talvea mentiin sitä hankalammaksi opiskelu kävi. Tämä ei ollut eka kerta eikä viimeinenkään. Näin on mulle käynyt kolmesti. Loppukesästä on täynnä virtaa opiskelemaan mutta sitten kun tulee talvi niin se onkin yhtäkkiä mahotona. Psyyke ja fysiikka pettää. Tulee kamala alakulo talvella ja se vie kaikki voimat, opiskelu on mahdotonta.
Mutta meillä kaikilla on unelmia. Toisilla on kaikki ovet auki, toisilla jokusen ovi auki. Nykyään on niin paljon kaikenlaisia erilaisia opiskeluvaihtoehtoja että tuntuu eksyvän tähän sekasen kaaoksen viidakkoon. Mikä olisi mulle paras? Näin fyysistä vointiani ajatellen.
Tykkään siis opiskella mutta se muuttuu talvea päin melkein mahdottomaksi. Sitä kutsutaan myös kaamosmasennukseksi. Nukun talvisin 12 tuntia ja kesäsin 4-6 tuntia yöstä. Olisi hienoa että vois kesällä opiskella ja sitten talvella mennä vähänniinkuin "horrokseen". Mutta kun ei. Paljon on valita mutta kaikki valinnat tarvitsee kestävyyttä talvella.
Tällä hetkellä työskentelen työsalilla (kuntouttava) ja saan tehdä siellä juuri sitä mitä haluan, eli käsitöitä. Kaikenlaisia laukkuja, koreja yms. Joten tämä on ihan hyvä väliaikainen vaihtoehto. Mutta kiikarissa on silti palata työelämään. Vaikka se on lähes mahdotonta niin tahdon uskoa siihen pienempään prosenttiin.