Mulla on ollut pienestä lähtien paljon tic oireita. Ensimmäisen kerran kun huomasin tic oireita olin silloin 11 vuotias. Nenä nyki ja suupieletkin nyki. Vaikka kuinka yritin estää näin tapahtumasta niin se oli mahdotonta.
Tic oireiluni oli sen verran pientä ettei siihen pahemmin keskitytty. Voi olla kun lapset on muutenkin vilkkaita niin kaiken sen liikuttelun sekaan mahtuu muutama tic oire.
Pahenemisvaihe tapahtui vasta kun olin 17 vuotias. Koko kroppa teki kaikenlaisia matomaisia liikkeitä ja kädet nyki. Valvoin 5 yötä putkeen, olin niin huonos kunnossa kun en saanut tic oireilta nukutuksi.
Sitten minulle aloitettiin etsimään sopivaa lääkitystä. Yllättäen löydettiin eräs beetasalpaaja joka rauhoitti. Bentsot ei mulle sovi.
Pahenemisvaiheen jälkeen nyin paljon esim nukkumaan mennessä. Ja en meinaa välil saada unta tic oireitten takia.
Ennen tic liikettä tulee sellanen "sysäys" tunne, et on ihan aivan pakko suorittaa nykimistä. Se on todella ärsyttävää esim koulussa, kun monet töllää niinkuin ei olis nykimistä nähnykkaa eläessään.
Olen myös kova toistelemaan puhetta ja matkimaan esim telkkaria katellessa mitä ihmiset sanoo. Tästä syystä saan kaverit nauramaan kun osaan imitoida hyvin toisia ihmisiä.
Minun tic oireet yleisemmin on niskan ja selän seudulla. Pään kääntelyjä ja käsien heilutusta.
Yleisillä paikoilla jännitän ihan hirveesti ku tuntuu että kaikki kyttää. Mutta toisaalta ei ketää kiinnosta :)
