Sain joku aika sitten loppulausunnon kellokoskelta. Siinä mikä pisti silmään luki että "bentso ja lääkehakuinen". Siis ihankuin mä huvikeen lääkkeitä käyttäisin. En ole koskaan käyttänyt huumeita ja alkoholiakin otan harvemmin kuin kerran kuussa.
Totta, alkuajan hoidosta 1/2014 meikä käytti runsaasti lääkkeitä. Koska olin niin pahasti psykoottinen ja ahdistunut potilas. Tämä merkintä on jäänyt kummittelemaan tietoihin ja kun siellä kellokoskella joskus tarttin ensiavuksi vähän rauhoittavaa niin ne on tyrmätty heti.
On tunteita kun ei kestä ja on hauras. Silloin ei makaaminen auta, vaan avuksi keskusteluapua ja pieni annos rauhoittavaa auttaa kummasti. Tarvistin kovasti tukea sairaanhoitajista osastojaksolla, vaikka niukkapuheinen oli johtuen psykoosista.
Psykoosiin sairastuin neuropsykiatrisen taustan vallitessa ja aikuisuuden kynnyksellä.
Mä ymmärrän että nistit yms ei sais saada ylimääräisiä lääkkeitä, mutta kun ei. Tehdään meistä kaikista lääkehakuisia ja ihmetellään kun kovan kivun keskellä tekee itsemurhan.
Minulla kävi toistuvasti mielessä itsari koska neuropsykiatrinen oirehdinta (vaikea etsiä sanoja mitä puhua, kuunnella tarkkaavaisesti, rauhoittua jne) oli niin voimakasta. Tässä siis vain lyhyt teksti asiasta.
Minusta tuntuu että minusta on tehty nisti.
Sitten kun uloskirjattiin niin kukaan ei enää tienny tota "nistijuttua", vaan sain lääkkeet kovaan kipuun ja annoksia nostettiin (selkäsairaus). Olin ihan onnessani kun kävin lekurissa (yleislääkäri) ja se anto roimasti nostaa annoksia. 11/2013-6/2014 meikä kärsi elämän rankimmat kivut kun ei meinattu edes pamolia antaa.
Kurja juttu mutta tosi on. Pistetää otsaa "somatisaatiohäiriö" niin voi olla varma ettei tule saamaan oikeaa kipulääkitystä
